Positiivinen raskaustesti - Kauheaa ja aivan ihanaa!

Muistan ikuisesti sen aamun kun raskaustestissäni oli iso sininen plussa. Olin pari päivää jo luullut olevani tulossa kipeäksi. Koko keho oli hyvin lämmin, joten odottelin vaan, että kurkku alkaisi kipeytyä ja pientä nuhaa ilmaantua. Rinnat olivat olleet kipeät, mutta sitähän ne aina olivat ennen kuukautisten alkamista. Jostain kumman syystä sain päähäni siivota kylpyhuoneen kaappiani juuri tuona aamuna, jossa täydessä sekasorrossa makasivat hajuvesipullot, meikit, hiusvärit, paplarit, kammat, hiussuihkeet, vartalovoiteet, laastarit ja... yksi vanha raskaustesti.  Koska testi oli menossa juuri vanhaksi päätin huvin vuoksi käyttää sen pois.

"Herra Jumala!!" olivat ensimmäiset sanani kun vilkaisin testiä parin minuutin kuluttua testauksen aloittamisesta. Ensiksi luulin näkeväni haamuristikon tulosikkunassa. Sitten hiippailin testin kanssa keittiöön ja asettelin sen auringonvalossa valkoiselle pöydälle...joo, vieläkin näin siinä ristikon, joskin hieman heikommin. Kaivoin esiin kännykkäni ja otin pari kuvaa testistäni:

           

Katselin kuviani enkä voinut kiistää, etteikö ruudussa olisi plussaa. Olin vuodesta papu lähtien ollut mukana familjeliv.se foorumissa. Sivustolla käsitellään raskautta ja vanhemmuutta ja sinne päivittäin tuli kyselyitä naisilta jotka olivat epävarmoja raskaustestinsä tuloksista. Sinne itsekkin laitoin kuvat testistäni..enhän aivan varma voinut kuitenkaan olla.. ja muutaman minuutin kuluttua alkoi onnitteluja tulvimaan. Nappasin testin pöydältä ja juoksentelin edestakaisin asunnossani itkien. Pelotti. Mitäköhän partnerinikin tästä nyt sanoisi? Mitäs jos hän jättäisi minut tämän takia? Olimme vasta olleet muutaman kuukauden parisuhteessa...ei tämä nyt vaan voi mennä näin! Juttuun kuuluu, että olin entisen mieheni kanssa yrittänyt kaikin keinoin tulla raskaaksi lähes kolmen vuoden ajan - ilman minkäänlaista tulosta! Olin aivan vakuuttunut, että minulle olisi täysin mahdotonta koskaan päätyä raskaaksi.

Jostain nurkan takaa kuitenkin järki hiippaili ja käski toimia rationaalisesti. Mitäs jos testi olikin vaurioittunut lämpimässä kylppäri kaapissani? Ei tämä tulos ole oikea! Päätin heti apteekin avauduttua käydä ostamassa useamman raskaustestin. Valitsin kaikki apteekissa olevat raskaustestit. Hieman apteekintätiä huvitti kun kannoin kassalle 5 testiä. Hän vaan toivotteli onnea matkaan..enkä oikein tiennyt kuinka suhtautua koko asiaan. Oikeastaan mietin asiaa siltä kannalta, että nyt mennään kotiin ja todetaan etten todellakaan ole raskaana. Kotona alkoi massiivinen testaaminen. Pikkuhiljaa epätoivo valtasi mieleni kun testi toisensa jälkeen osoittautui positiiviseksi. En enää voinut kiistää sitä tai epäillä - Kyllä, olin raskaana!

En voi sanoin kuvailla kuinka tuskallisia seuraavat päivät olivat. Partnerini oli toisella paikkakunnalla sillä viikolla enkä tahtonut kertoa asiasta puhelimitse. Oli kauheaa pitää juttu salassa koko viikon. Suunnittelin kuinka kertoisin asiasta ja mitä hän voisi siihen vastata. Kummallista kyllä, en kokenut mitään suuria tunteita itse raskautta kohtaan. Pelkäsin vaan, että tuore ja ihana suhteeni päättyisi tämän takia. Kun partnerini vihdoin perjantai-iltana saapui kotiin olin aivan täpinöissäni. Hän huomasi heti, että jotain oli pahasti pielessä. Luulin, että pystyisin kertomaan uutisen tuosta noin vain, mutta ei. Meni varmaan puolituntia, ennen kuin uskalsin tunnustaa olevani raskaana. Partnerini suhtautui asiaan hyvin rauhallisesti ja pienen mietintä hetken jälkeen keskustelimme asiasta ruoan ääressä. Päätimme ettemme juuri sillä hetkellä pystyneet huolehtimaan perheenlisäyksestä ja niinpä abortti astuikin mukaan keskusteluun.

Outoa kyllä, en hetkeäkään epäröinyt päätöstä abortin suhteen. Olin vain suunnattoman helpottunut, että suhteemme oli kestänyt tämänkin. Mutta raskaus oli vain iso musta pilvi joka oli hoidettava pois päiväjärjestyksestä. Vaikka olin aina ennen luullut, että sinä päivänä kun tulisin raskaaksi olisin valmis uhraamaan mitä vain jotta saisin pitää lapsen, ei se todellisuudessa ollutkaan niin ihmeellistä. Tulevina viikkoina tunsin itseni todella onnettomaksi suuriman osan aikaa...minulla oli paha olo jatkuvasti, en voinut syödä mitään, en tuntenut itseäni enää seksikkääksi tai kauniiksi - odotin vain aborttia niin kuin kuuta nousevaa. Oli kamalaa käydä tarkastuksessa jossa lääkäri antaa lausunnon siitä, että abortti voidaan suorittaa. Tarkastus sattui (lääkäri teki virheitä, jotka hän itsekin myönsi) ja lääkäri puhutteli minua ikäänkuin minulla ei olisi ollut minkäänlaista ihmisarvoa. Hän kertoi minulle myös avoimesti kuinka väärin abortti on. Itkin koko kotimatkan.

Ilta ennen aborttia oli raskas. Aloin kyseenalaistamaan omaa päätöstäni. Kysyin useaan otteeseen itseltäni pitäisikö minun perua koko juttu. Mutta sitten taas tuntui siltä kuin raskaus olisi ollut täysin väärin juuri nyt. En vain ollut valmis äidiksi..eikä partnerini isäksi. Paras ratkaisu oli päättää raskaus ja saada lapsia sitten kun siihen molemmat olisivat valmiita. Kun seuraavana iltapäivänä partnerini tuli hakemaan minua abortin jälkeen olin kuin toinen ihminen. Elämä hymyili jälleen. En ollut tuntenut oloani yhtä hyväksi pariin kuukauteen. Tuntui aivan kuin iso kivi olisi vierähtänyt sydämeltäni ja saatoin jälleen hengittää. En ole aborttia koskaan katunut, vaikka välillä on ollut päiviä jolloin olen kaivannut omaa pikkuista rinnalleni. 

Raskaus, vaikkakin lyhyt sellainen, on kuitenkin kokemuksena antanut minulle paljon. Tiedän nyt, että jos joskus tulevaisuudessa tulen raskaaksi on minulla oltava lähettyvillä kaksi asiaa:

kirsikkatomaatteja ja kahvipuruja tai -papuja. Kirsikkatomaatit olivat lähes ainut ruoka jota saatoin syödä ja josta ei tullut paha olo. Kahvipurujen haistelu taas lievitti pahoinvointia ja toi hieman hyvää oloa.