Ei vain kuumetta

Vihdoinkin elämäntilanteeni alkaa muuttua - hitaasti, mutta muutosta on tapahtunut. Mieheni on vihdoin alkanut keskustella kanssani tosissaan perheenlisäyksestä. Ei hänellä vieläkään ole mitään vauvakuumetta, mutta ei hän enään ole lisääntymistä vastaankaan. Olemme keskustelleet, että ensi keväänä voisi olla hyvä aika yrittää saada pieni ihme muodostumaan. Olen tietenkin aivan innoissani! Mutta on tämän puolesta sitten taisteltukin...kesästä lähtien olen tosissani harjoittanut

"lobbausta" täällä kotona vauvojen puolesta. Koko operaatio kärjistyi pari kuukautta sitten kun mieheni oikeasti esitti kysymyksen pitäisikö meidän erota jos hän nyt ei tahdo lasta. Olin tietenkin aivan poissa tolaltani ja vastasin etten kuitenkaan hyvää suhdetta halua lopettaa vain sen takia, että hormoonini laulavat halleluujaa kun pieni vauva vilahtaa ohi.

Meni pari viikkoa ja emme keskustelleet asiasta lainkaan. Ilmoittauduin munasolun lahjoittajaksi ja paneuduin työhöni. Sitten yksi ilta minulla välähti - eihän mieheni ollut ollenkaan ymmärtänyt kuinka tärkeästä asiasta oli kysymys! Hän oli koko tämän ajan puhunut vauvakuumesta sinne tänne. Niinpä täysin rauhallisesti selitin hänelle, ettei kyse ole vain "kuumeesta", vaan minä todella tahdon päätyä äidiksi. Minun ei tarvitse saada lasta huomenna tai edes ensi vuonna, mutta minun täytyy saada uskoa siihen, että jonain päivänä saan olla äiti. Olen sentään tuntenut tätä samaa kaipuuta yli kymmenen vuotta, joten tämä ei todellakaan ole mikään ohi menevä vaihe.

Ja nyt siis suunnitellaan, että mahdollinen perheenlisäys syntyisi alkuvuodesta 2011. Joka sinänsä voi tuntua vähän kummalliselta. Tahdon tosiaan suunnitella elämäni tarkkaan, vaikka tiedänkin ettei elämä lähes koskaan mene niin kuin sen on suunnitellut. Nyt ensiksi täytyy saada se vakituinen työsopimus, joka on aivan nenäni edessä. Ja sittenhän sitä jonkin aikaa täytyy osoittaa pomolle, että tämä on tehnyt aivan oikean valinnan antamalla minulle vakituisen viran. Tietenkin täytyy myös muuttaa isompaan asuntoon ja ehkä jopa vaihtaa isompaan autoon. Nämä asiat vievät aikaa, ainakin meidän perheessä, jossa jokaista pientäkin kodinkone ostoa harkitaan puolivuotta.

Onneksi raskaus kuitenkin kestää ne 9 kuukautta, joten sinä aikanakin on aikaa suunnitella ja tehdä tärkeitä asioita. Haaveissa olisi tuunata omat retro lastenvaunut. Löysin esimerkiksi aivan ihanat sellaiset eilen ja hintakin olisi ollut vaivaiset 50 euroa...mutta ehkä on liian aikaista alkaa vielä keräilemään tavaroita, kun ei edes ole tietoa siitä tuleeko vakituista sopimustakaan.

Vauva kätevästi mukana

Markkinoilla on yksi tuote joka tulee kuulumaan omaan vauvantarvike varastooni. Tarvike jota ilman on moni asia jollei täysin mahdotonta, niin ainakin vaikeampaa hoitaa. Kirjoitukseni tänään keskittyy kantoliinojen kiehtovaan maailmaan. Olen toki kuullut kantoliinoista puhuttavan useita vuosia ja viime aikoina sen käyttö tuntuu yleistyneen räjähdysmäisen nopeasti. Mutta vasta tällä viikolla paneuduin asiaan oikein kunnolla ja otin selvää miksi lasta kannattaa kantaa liinassa.

Kantoliina ei ole mikään uusi keksintö. Ensimmäisenä ehkä tulee mieleen kuinka Afrikkalaiset naiset kantavat vauvvojaan selässä liinaan kiedottuina tai kuinka aikoinaan Intiaani lapset matkasivat vastaavanlaisissa liinoissa ryhmän mukana vaivatta. Suomessakin on käytetty kantoliinoja jo pitkään - esim. maalaistaloissa naiset saattoivat kantaa pienokaisiaan kiedottuna liinoihin päivän askareita suorittaen. Tässä välissä ovat monen näköiset kantoreput olleet suuressa suosiossa, mutta nyt ollaan siirtymässä takaisin tähän hyväksi koettuun kantotapaan.

Kantoliina on nimensä mukaan liina, joka taitetaan haluttuun muotoon äidin/isän kehon ympärille. Tähän liinaan asetellaan lapsi, joka siis sidotaan näin äidin/isän ylävartaloon kiinni. Kantoliinaa voidaan taitella usealla eri tavalla ja kantoliinojakin löytyy eri mallisia. Aiheesta löytyy myös kirjallisuutta ja jopa DVD-levyjä joissa opastetaan ensikertalaista sitomaan liina oikein. Oikein sidottuna lapsi matkustaa liinassa erittäin turvallisesti.

Esimerkkejä tilanteista joissa liinaa voi käyttää:

* Kotiaskareita tehdessä (huomio toki, että on kotiaskareita joita tulee välttää vaaratilanteiden

vuoksi...esim. jos laitat ruokaa lämpimän lieden yllä)

* Jos vauvalla on koliikki (on raskasta kantaa lasta pitkiä aikoja käsivarrella)

* Kun lähdet ulos etkä voi ottaa vaunuja mukaan (poimit marjoja metsästä/käyt ahtaissa tai

pienissä liikkeissä ostoksilla...)

Hyötyjä:

* Lähellä kannettuna äidin sydämenäänet rauhoittavat vauvaa

* Pieni lapsi tarvitsee läheisyyttä ja huomiota, lapsi voi olla kokoajan mukana

* Käsivarret eivät väsy - ergonominen tapa kantaa - hands-free

* Lapsen motoriikka kehittyy aktiivisesti liikkuessaan äidin/isän mukana

* Lapsi pääsee tutustumaan turvallisesti uuteen ympäristöön, sillä hän voi aina välttää

ärsykkeet joista ei pidä kääntämällä pään vasten äidin/isän rintaa

Ostopaikkoja:

http://babysling.com/

Täällä löytyy kantoliinoja joka lähtöön ja monella eri kuosilla. Selkeät valikot ja kuvat. Hinta: alk. 25 USD/kappale.

http://www.pikkupingviini.fi/

Suomalainen verkkokauppa, jossa myytävänä myös kantoliinoja. Hinta: 55€/kappale.

http://www.slinglings.com/

Kun et tyydy peruskantoliinaan, vaan vaadit useita kangasvaihtoehtoja. Supertyylikkäitä kantoliinoja! Hinta: alk. 36,95 USD/kappale, mutta jos ostat kaksi liinaa saat kolmannen ilmaiseksi.

Hajuton ja hygieeninen

Kesän jälkeen on taas aikaa kirjoitella tänne kaikista ihanista ja käytännöllisistä vauvatarvikkeista. Aloitamme syksyn niinkin tärkeällä tarvikkeelle kuin vaipparoskakorilla. Ehkä ei vaikuta yhtä paljon glamour-jutulta kuin nuo aikaisemat tarvikkeet, mutta ah, onko mitään kamalampaa kuin löyhkäävä vaipparoskis? Joten ämä on käytännöllinen vinkki kaikille, jotka etsivät helpotusta tähän ongelmaan.

Korbell on tuonut markkinoille vaipparoskiksen jonka kerrotaan olevan täysin hajuton. Valttikorttina heillä on ettei roskakoriin tarvitse koskea lainkaan. Roskakori avataan jalkapainikkeen avulla ja vaippa heitetään roskapussiin. Korbell on kehittänyt teknologian jonka mukaan itse roskakori ja -pussi sinetöivät kaikki hajut ja bakteerit, niin ettei mitään hajuja nouse korista ylös. Roskakoria voidaan myös käyttää vaippakauden jälkeenkin aivan tavallisena roskakorina ja tavallisten roskapussien kanssa. Etenkin tämä viimeisin ominaisuus on houkutellut ostajia, sillä tokihan se on edullisempaa ostaa tavallisesta ruokakaupasta roskapusseja kuin näitä erikoistehtyjä pusseja. Käyttäjäkokemusten perusteella sinetöityy epämiellyttävät hajut hyvin myös tavallisissa roskapusseissa.

Hinta: Suomessa noin 50 euroa uutena, käytettynä n.35 euroa. Ruotsissa saman tuotteen hinta on 299 SEK, joten jos sieltä jaksaa hakea/tilata voi säästää jonkin verran. Refill-pussit n.20 euroa. (vuodessa kuluu keskimäärin noin 6 refill-pakkausta).

Tommee Tippee Sangenic Hygiene Plus+ 2009 on toinen merkki ja malli joka lupaa hajuttoman käytettyjen vaippojen säilytyksen. Tämä on se "alkuperäinen" hajuton vaipparoskis joka nyt on päivitetty ajantasalle. Ideana tässä roskakorissa on, että jokainen vaippa sinetöityy omaan kapseliinsa, josta hajut eivät sitten leviä tai pääse ulos. Tosin tämän roskakorin kanssa saa tehdä hieman enemmän töitä kuin Korbell:in. Sangenic-roskakorin voi avata jalkapainikkeen avulla, mutta vaippa on työnnettävä roskakorin kuppiin kiinni ja tämän jälkeen "veivattava" likainen pussi kiinni ja uusi puhdas tilalle...tosin tässä ei tarvitse kuin liikuttaa yhtä vipua kerran, joten mitenkään raskas tai vaikea tämäkään ei ole käyttää. Tätä roskakoria voidaan myös käyttää ainoastaan Sangenic-roskapussien kanssa. Näin ainakin heidän kotisivuillaan väitetään, enkä ole kuullut, että kukaan olisi yrittänyt käyttää tavallisia roskapusseja tämän laitteen kanssa.

Hinta: Roskakori löytyy samaan hintaan kuin Korbelli:n roskakori. Jälleen kannattaa miettiä tuontia Ruotsista, sillä se nyt vaan on siellä halvempi kuin täällä. Refill-kasetteja saa kolmen kasetin seteissä ja hintaa kertyy 399 SEK (yhteen kasettiin mahtuu n. 200 vaippaa, tietenkin koosta riippuen). Joku viisas on laskenut, että käytettyjä vaippoja kertyy keskimäärin kahden vuoden aikana 5000 kappaletta!

Itse ostaisin näistä kahdesta jälkimmäisen ihan sillä perusteella, että uskon enemmän tämän roskakorin hajuneristykseen kuin Korbell:in. Jokainen vaippahan sinetöityy, joten se minusta kuullostaa luotettavammalta kuin, että kaikki vaipat ovat samassa tilassa. Lisäksi on Sangenic:illa minun mielestä tyylikkäämpi design.

Positiivinen raskaustesti - Kauheaa ja aivan ihanaa!

Muistan ikuisesti sen aamun kun raskaustestissäni oli iso sininen plussa. Olin pari päivää jo luullut olevani tulossa kipeäksi. Koko keho oli hyvin lämmin, joten odottelin vaan, että kurkku alkaisi kipeytyä ja pientä nuhaa ilmaantua. Rinnat olivat olleet kipeät, mutta sitähän ne aina olivat ennen kuukautisten alkamista. Jostain kumman syystä sain päähäni siivota kylpyhuoneen kaappiani juuri tuona aamuna, jossa täydessä sekasorrossa makasivat hajuvesipullot, meikit, hiusvärit, paplarit, kammat, hiussuihkeet, vartalovoiteet, laastarit ja... yksi vanha raskaustesti.  Koska testi oli menossa juuri vanhaksi päätin huvin vuoksi käyttää sen pois.

"Herra Jumala!!" olivat ensimmäiset sanani kun vilkaisin testiä parin minuutin kuluttua testauksen aloittamisesta. Ensiksi luulin näkeväni haamuristikon tulosikkunassa. Sitten hiippailin testin kanssa keittiöön ja asettelin sen auringonvalossa valkoiselle pöydälle...joo, vieläkin näin siinä ristikon, joskin hieman heikommin. Kaivoin esiin kännykkäni ja otin pari kuvaa testistäni:

           

Katselin kuviani enkä voinut kiistää, etteikö ruudussa olisi plussaa. Olin vuodesta papu lähtien ollut mukana familjeliv.se foorumissa. Sivustolla käsitellään raskautta ja vanhemmuutta ja sinne päivittäin tuli kyselyitä naisilta jotka olivat epävarmoja raskaustestinsä tuloksista. Sinne itsekkin laitoin kuvat testistäni..enhän aivan varma voinut kuitenkaan olla.. ja muutaman minuutin kuluttua alkoi onnitteluja tulvimaan. Nappasin testin pöydältä ja juoksentelin edestakaisin asunnossani itkien. Pelotti. Mitäköhän partnerinikin tästä nyt sanoisi? Mitäs jos hän jättäisi minut tämän takia? Olimme vasta olleet muutaman kuukauden parisuhteessa...ei tämä nyt vaan voi mennä näin! Juttuun kuuluu, että olin entisen mieheni kanssa yrittänyt kaikin keinoin tulla raskaaksi lähes kolmen vuoden ajan - ilman minkäänlaista tulosta! Olin aivan vakuuttunut, että minulle olisi täysin mahdotonta koskaan päätyä raskaaksi.

Jostain nurkan takaa kuitenkin järki hiippaili ja käski toimia rationaalisesti. Mitäs jos testi olikin vaurioittunut lämpimässä kylppäri kaapissani? Ei tämä tulos ole oikea! Päätin heti apteekin avauduttua käydä ostamassa useamman raskaustestin. Valitsin kaikki apteekissa olevat raskaustestit. Hieman apteekintätiä huvitti kun kannoin kassalle 5 testiä. Hän vaan toivotteli onnea matkaan..enkä oikein tiennyt kuinka suhtautua koko asiaan. Oikeastaan mietin asiaa siltä kannalta, että nyt mennään kotiin ja todetaan etten todellakaan ole raskaana. Kotona alkoi massiivinen testaaminen. Pikkuhiljaa epätoivo valtasi mieleni kun testi toisensa jälkeen osoittautui positiiviseksi. En enää voinut kiistää sitä tai epäillä - Kyllä, olin raskaana!

En voi sanoin kuvailla kuinka tuskallisia seuraavat päivät olivat. Partnerini oli toisella paikkakunnalla sillä viikolla enkä tahtonut kertoa asiasta puhelimitse. Oli kauheaa pitää juttu salassa koko viikon. Suunnittelin kuinka kertoisin asiasta ja mitä hän voisi siihen vastata. Kummallista kyllä, en kokenut mitään suuria tunteita itse raskautta kohtaan. Pelkäsin vaan, että tuore ja ihana suhteeni päättyisi tämän takia. Kun partnerini vihdoin perjantai-iltana saapui kotiin olin aivan täpinöissäni. Hän huomasi heti, että jotain oli pahasti pielessä. Luulin, että pystyisin kertomaan uutisen tuosta noin vain, mutta ei. Meni varmaan puolituntia, ennen kuin uskalsin tunnustaa olevani raskaana. Partnerini suhtautui asiaan hyvin rauhallisesti ja pienen mietintä hetken jälkeen keskustelimme asiasta ruoan ääressä. Päätimme ettemme juuri sillä hetkellä pystyneet huolehtimaan perheenlisäyksestä ja niinpä abortti astuikin mukaan keskusteluun.

Outoa kyllä, en hetkeäkään epäröinyt päätöstä abortin suhteen. Olin vain suunnattoman helpottunut, että suhteemme oli kestänyt tämänkin. Mutta raskaus oli vain iso musta pilvi joka oli hoidettava pois päiväjärjestyksestä. Vaikka olin aina ennen luullut, että sinä päivänä kun tulisin raskaaksi olisin valmis uhraamaan mitä vain jotta saisin pitää lapsen, ei se todellisuudessa ollutkaan niin ihmeellistä. Tulevina viikkoina tunsin itseni todella onnettomaksi suuriman osan aikaa...minulla oli paha olo jatkuvasti, en voinut syödä mitään, en tuntenut itseäni enää seksikkääksi tai kauniiksi - odotin vain aborttia niin kuin kuuta nousevaa. Oli kamalaa käydä tarkastuksessa jossa lääkäri antaa lausunnon siitä, että abortti voidaan suorittaa. Tarkastus sattui (lääkäri teki virheitä, jotka hän itsekin myönsi) ja lääkäri puhutteli minua ikäänkuin minulla ei olisi ollut minkäänlaista ihmisarvoa. Hän kertoi minulle myös avoimesti kuinka väärin abortti on. Itkin koko kotimatkan.

Ilta ennen aborttia oli raskas. Aloin kyseenalaistamaan omaa päätöstäni. Kysyin useaan otteeseen itseltäni pitäisikö minun perua koko juttu. Mutta sitten taas tuntui siltä kuin raskaus olisi ollut täysin väärin juuri nyt. En vain ollut valmis äidiksi..eikä partnerini isäksi. Paras ratkaisu oli päättää raskaus ja saada lapsia sitten kun siihen molemmat olisivat valmiita. Kun seuraavana iltapäivänä partnerini tuli hakemaan minua abortin jälkeen olin kuin toinen ihminen. Elämä hymyili jälleen. En ollut tuntenut oloani yhtä hyväksi pariin kuukauteen. Tuntui aivan kuin iso kivi olisi vierähtänyt sydämeltäni ja saatoin jälleen hengittää. En ole aborttia koskaan katunut, vaikka välillä on ollut päiviä jolloin olen kaivannut omaa pikkuista rinnalleni. 

Raskaus, vaikkakin lyhyt sellainen, on kuitenkin kokemuksena antanut minulle paljon. Tiedän nyt, että jos joskus tulevaisuudessa tulen raskaaksi on minulla oltava lähettyvillä kaksi asiaa:

kirsikkatomaatteja ja kahvipuruja tai -papuja. Kirsikkatomaatit olivat lähes ainut ruoka jota saatoin syödä ja josta ei tullut paha olo. Kahvipurujen haistelu taas lievitti pahoinvointia ja toi hieman hyvää oloa.  

Lastenkasvatuksesta - vanhemman rooli on jännittävä!

Lastenkasvatus on aihe joka usein saa tunteeni kuohumaan. Kun itse olin lapsi oli meillä tiukat säännöt siitä mitä sai ja mitä ehdottomasti ei saanut tehdä. Ja jos sääntöjä ei noudatettu seurasi rangaistus. Siskoni kanssa olimmekin aika esimerkillisiä pieninä. Pystyimme istumaan samassa ruokapöydässä aikuisten kanssa parikin tuntia ilman mitään vaikeuksia tai matkustamaan autossa rauhallisesti useankin tunnin automatkan. Teimme läksyt aina kotiin tultuamme koulusta ja leikimme nätisti sisällä ja villimmät leikit ulkona. Emme koskaan tehneet mitään kepposia ja ajattelimme aina ensimmäisenä äitiämme ennen kuin nostimme kauheaa mellakkaa mistään. 

Jos me pystyimme selviytymään lapsuudesta ilman traumoja tiukoilla säännöillä (olen erittäin kiitollinen vanhemilleni säännöistä joita meillä oli), miksi niin monet nykyajan perheet eivät sitten kasvata lapsiaan samalla tavalla? 

On aivan sanoin kuvaamattoman tuskallista seurata sivusta perhettä, esimerkiksi kaupassa, jossa lapset riehuvat, huutavat, raivoavat eivätkä kuuntele aikuisia. Joskus näyttää siltä, että vanhemmatkin ovat näissä perheissä luovuttaneet. Vapaa kasvatus on mielestäni jotain aivan kauheaa. En voi ymmärtää logiikkaa sen takana. Okei, vanhemmathan siinä pääsevät helpolla kun ei tarvitse koskaan puuttua lastensa tekemisiin tai kasvattaa. Mutta miksi sitten päättää saada perheenlisäystä jos ei ole valmis kantamaan vastuuta lapsista? Jos ei yksinkertaisesti ole kiinnostunut kasvattamaan jälkeläisiä, kuinka niin moni silti päättää saattaa uuden elämän tähän maailmaan?

Stressaavinta minulle on seurata pihalla "leikkiviä" poikia. He huutavat täyttä kurkkua ja käyttävät kieltä joka ei edes aikuisen suussa kuulostaisi hyvältä...kyllä se niin lämmittää mieltä kun kuusi vuotias kirkuu kirosanoja - NOT! He särkevät toisten tavaroita, huutelevat asiattomia ohikulkeville, heittelevät lumipalloja toisten ikkunoihin ja tuhoavat taloyhtiön omaisuutta. Näitä poikia ovat pihan aikuiset jotka ovat saaneet tästä tarpeekseen käyneet kunnolla ojentamassa. Mutta ei kulu pitkää aikaa ennen kuin he taas tekevät jotain mitä heidän ei pitäisi. Ei kai se kuitenkaan voi olla meidän muiden aikuisten tai yhteiskunnan tehtävä kasvattaa näitä kakaroita?

Olen kyllä päättänyt, että seuraavan kerran kun näen heidän tekevän jotain sopimatonta marssin suoraan heidän "äidin" ovelle ja kerron tasan tarkkaan mitä mieltä olen hänen avuttomasta käytöksestään. Eikö hän todellakaan tajua, että jos hän ei nyt äkkiä ala lapsiaan kasvattaa niin teini-ikäisinä nämä pojat tulevat aiheuttamaan vielä suurempaa vahinkoa? Ei varmaan ole kiva käydä poikaa katsomassa kalterien takana kärsimässä elinkautista... tai ehkäpä äiti näin toivookin, jotta ei vaan heitä tarvitse enää koskaan nähdä. Eihän häntä muutenkaan koskaan näy..muuta kuin parvekkeellaan vetämässä röökiä. Kerrottakoon vielä kaikille jotka peräänkuuluttavat isän vastuuta, että vanhemmat ovat eronneet. Isä tuo pojat sunnuntaina ja ajaa tiehensä uuden naisen kanssa. Että näin - yksi niitä onnellisia forever after tarinoita.

Olen itse päättänyt, että kun oman lapsen saan alkaa kasvatus päivästä yksi. Meillä tulee olemaan säännöt joita seurataan. Haluan vain parasta omalle lapselleni. Lapseni tulee saamaan kaiken mitä haluaa, sillä ehdolla, että kunnioittaa meitä vanhempina ja toimii sääntöjen mukaisesti. Koulussa häntä tullaan kannustamaan tekemään parhaansa ja läksyjen tekoon varataan yhdessä aikaa. Joka ilta meillä syödään yhteinen ateria ja kerrotaan päivän kuulumiset. Televisiota meillä ei ole emmekä sellaista tarvitse tulevaisuudessakaan, vaan tahdomme lapsellemme terveitä ja kehittäviä harrastuksia. Maailma on täynnä kaikkea kivaa ja vanhemman rooli on jännittävä! Ihme siis, että niin monet vanhemmat vain luovuttavat eivätkä kunnioita itseään tai lapsiaan.

Raskaus - maailman suurin ihme?

Tiedän, että lasta ei noin vain hankita. Ensinnäkin sana "hankkia" on mielestäni täysin väärä kun puhutaan lapsista. Lapsia saadaan - he ovat lahja. Toiseksi mielestäni media on vääristänyt kuvaa siitä kuinka lapsia saadaan. On yritetty esittää kuinka raskaaksi tuleminen om maailman helpoin temppu jonka kuka vaan osaa tehdä. No joo, siis kyllä varmaan lähes kaikki tietää miten se periaatteessa pitäisi tapahtua, mutta harvalla on ymmärrystä siitä kuinka paljon se itse asiassa vaatii. Tässäpä pieni lista siitä mitä kaikkea pitää osua kohdalleen, jotta raskaus saadaan edes alulleen:

• Naisen ovulaatio on paras ajankohta tulla raskaaksi. Kierron aikana on siis hyvin rajoitetusti päiviä jolloin voi tärpätä.
• Parhaat mahdollisuudet raskaudelle takaa terveet elämäntavat. Jos siis et tupakoi, käytä isoja määriä alkohoolia tai lääkkeitä ja muuten hoidat terveyttäsi syömällä ja liikkumalla oikein on kehosi paremin valmistautunut raskauteen.
• Miehen sperman laatu on hyvin tärkeä asia, jotta raskaus saadaan alkuun. Ei auta vaikka nainen olisi kuinka terve ja tietoinen omasta kierrostaan jos siittiöt eivät liiku tai jos niitä ei ole tarpeeksi. Edellisessä kohdassa mainitut terveet elämäntavat koskevat siis miestäkin.
• Ethän stressaa? Stressi tekee niin paljon pahaa keholle, etteivät yksin terveet elämäntavat auta. Rauhoita siis elämäsi. Jooga tai syvällinen mietiskely ovat esimerkkejä rauhoittavista aktiviteeteistä.
• Ja sittenkin, vaikka kaikki yllä mainitut kohdat täyttyisivät on raskauden alkuun saamisella ainoastaan 25% todennäköisyys.

Itsestäni tuntuu oudolta koko hössötys ehkäisystä. Hyvähän se on, että ihmiset tajuavat käyttää ehkäisyä, mutta samalla ajaudutaan myös ylivarovaisuuteen josta eivät hyödy muuta kuin lääkevalmistajat. Naisille on syötetty hormooneita "ihmelääkkeinä" jotta hekin voisivat huolettomasti harrastaa seksiä ilman vaaraa saada perillisiä. Mutta läheskään kaikki eivät siedä kovia hormooneita. Näin kävi itselleni. On kokeiltu jos jotakin implaattia, laastaria, pillereitä...mutta kehoni ei vaan kestänyt näitä myrkkyjä. Onneksi löysin laitteen joka ilman hormooneita auttaa ehkäisemään ei toivotut raskaudet (tai toisin päin). 

Pearly on laite, joka mittaa aamulämpötilan ja kertoo missä vaiheessa kiertoa ollaan. Kone pitää siis lämpötilani ja oman lämpöhistoriani perusteella selvää siitä milloin ovulaatio tapahtuu ja koska ei kannata harrastaa seksiä jos ei tahdo tulla raskaaksi. Se on ollut käytössäni ainoana ehkäisyvälineenä 1,5 vuotta ja hyvin on toiminut! Hintaa laitteella oli tilattuna USA:sta n. 300 euroa, mutta on todellakin sen väärti.

Aika ihmeellinen oli gynekologin suhtautuminen täällä Suomessa kun kerroin hankkivani Pearlyn. Hänen mielestään tällaiset laitteet ovat täyttä humpuukia eivätkä mitenkään estä raskauksia. Hän antoi minulle reseptin ehkäisylaastareita varten ja vannoi etten tule niihin pettymään. Toki kävin 40 euron lääkkeet hakemassa apteekista, mutta eivät ne minulle tehneet mitään muuta kuin pahan olon ja ison loven lompakkoon. Tuolla niitä vieläkin makaa kaapissa käyttämättöminä.. 

Raskaus on ihmeellinen asia. Iloitsen suuresti muiden raskauksista ja kun kaupungilla näen raskaana olevan naisen tekee mieli käydä onnittelemassa. Olisi ihanaa itsekin kokea suunniteltu raskaus rakkaani kanssa. Mutta elämäntilanteeseeni eivät lapset juuri nyt sovi. Olen juuri syksyllä lähdössä opiskelemaan muutamaksi vuodeksi ja miehenikin opiskelee vielä. Lasten aika on sitten kun molemilla on hyvät työpaikat, paljon säästöjä ja iso koti. Tärkeää on myös saada mieheni heltymään ajatukselle lapsista. Hän kun ei ollenkaan ole varma siitä, että edes haluaa lapsia tulevaisuudessakaan. Minulle on aivan selvää, että jos hän päättää ettei tahdo saada lapsia niin niitä ei meille tule. Minulle tärkeintä on hyvä parisuhde ja uskon, että voin kanavoida vauvakuumeeni muihin asioihin. 

Mutta silti, haave äitiydestä elää yhä...

Suloisia unia, pikkuinen

Kehto on vauvanhuoneen keskipiste. Nykyään löytyy aivan fantastisia sänkyjä, jotka maksavat hunajaa. Itse olen aina suosinut valkoista väriä sängyissä. Kymmenen vuotta sitten haaveilin tällaisesta kehdosta:

Mutta ymmärsin muutaman vuoden haaveilun jälkeen kuinka raskasta se olisi vaihtaa kehto isompaan pinnasänkyyn kun lapsi vihdoin pääsisi omin avuin ylös. Tuollainen kehto kun ei normaalisti kehittyvälle lapselle enää riitä 3-4 kuukauden jälkeen. Joten jokseenkin epäkäytännöllinenhän se on - vaikkakin hyvin kaunis.

Koska olen siis aikuistunut ja ymmärrän, että käytännöllisyys on valttia kun lapsi tulee taloon, ovat sänky-unelmani päivittyneet. Tänään kun kävin päivittämässä vauvantarvikekuvastoani löysin aivan ihania malleja, joista kerron jokaisesta kaiken mitä tiedän. Tutustukaa ja ihastukaa tekin!

Enchanted forrest crib 

Jälleenmyyjä: Useat eri verkkokaupat USA:ssa ja Euroopassa,

en tosin ole valitettavasti löytänyt Suomesta vastaavaa sänkyä. Mutta verkkokaupat kuljettavat tuotteitaan myös Suomeen.

Hinta: Amerikkalaisissa verkkokaupoissa: n. 2 500 euroa

 

Mitat: Leveys: 147 cm, Syvyys: 78 cm, Korkeus: 117 cm

 

Tämä Enchanted forrest-pinnasänky on muuten kuin mikä tahansa vauvansänky, mutta päädyssä on ihastuttava käsin maalattu Beatrix Potter-kuva. Nämä sängyt eivät seiso valmiina missään varastossa, vaan tehdään tilauksesta. Kuvavaihtoehtoja on useita. 

Finland Crib

Jälleenmyyjä: Amerikkalainen luksustuotteita vauvoille ja lapsille myyvä verkkokauppa

Hinta: n. 1 345 euroa

Mitat: Leveys: 142 cm, Syvyys: 81 cm, Korkeus: 165 cm

Jo sängyn nimi teki siitä silmissäni mielenkiintoisen. Nimensä sänky on saanut päädyissä käytetyn Suomalaisen koivun ansiosta. Sänky maalataan käsin ja sitä saa niin valkoisena kuin antiikin valkoisenakin. Ruusaukset sängynpäissä ovat kyllä aivan omaa luokkaansa. Jos sänky huokuu luksusta, minkälainen mahtaakaan olla huone johon se sijoitetaan... 

Floral Bouquet crib

Jälleenmyyjä: Amerikkalainen verkkokauppa. Joitain jokseenkin samannäköisiä sänkyjä olen Suomessakin nähnyt, mutta ainoastaan valkoisena.

Hinta: n. 2  120 euroa verkkokaupassa. Vastaavanlaiset valkoiset sängyt joita olen Suomessa nähnyt ovat maksaneet n. 200 euroa.

Mitat: Leveys: 121 cm, Syvyys: 83 cm, Korkeus: 142 cm

Tämä yksinkertainen, mutta viehättävä malli valmistetaan Italiassa ja maalataan käsityönä Yhdysvalloissa. Materiaaleina on käytetty leppää ja koivua. Mallia saa myös muilla väreillä, esim. tytölle vaaleanpunaisena.

Vaikka kaikki nuo ovat mallit ovat todella ihania ja varmasti hyvin laadukkaita, luulen silti, että oma lapseni tulee nukkumaan IKEA:lta ostetussa tavallisessa pinnasängyssä (89 €). Itsehän voi pinnasängyn sitten koristella ja vain oma mielikuvitus asettaa rajat. Täytyy tietenkin muistaa kaikki turvallisuusaspektit, mutta jo kauniit tekstiilit tekevät sängystä viehättävän. Eikä mikään estä laittamasta tavalliseen pinnasänkyyn laahusta tai asentamasta seinälle pidikettä johon voi asentaa vuodekatoksen. 

Ei siis muuta kuin unelmoimaan omasta ainutlaatuisesta vauvansängystä!

Vaunujen Rolls Royce!

Nämä vaunut ovat aivan mahtavat! Ne henkivät "sitä jotain" ja ovat täysin ajattomat. Lisäksi olen kuullut, että nämä vaunut ovat niin huolella valmistettu, että ne kestävät sukupolvelta toiselle, joten hinta/laatu-suhde on näissä vaunuissa kohdallaan.

 

Merkki: Inglesina

Malli: Classic

Värit: Beige, Tum.Sininen, Viininpun., Vaal.Sininen, Vaal.Punainen, Musta, Valkoinen, Keskisininen  + kuviollisia kankaita (yhdistelmiä on lukemattomia)

Ostopaikat: Google-haku mainitsee pari verkkokauppaa Suomessa, mutta löytyy myös hyvällä tuurilla joistakin (hyvin harvoista) erinomaisesti

varustelluista vauvantarvikemyymälöistä. Ulkomailta näitä löytyy paremin kuin Suomesta. USA:sta löytyy useita verkkokauppoja jotka lähettävät tavaraa myös Suomeen. Livenä vaunuja näkee ainakin Tukholmassa, jossa juuri tätä mallia myydään vauvantarvikkeiden luksusmyymälöissä. 

Hinta: Vaihtelee rajusti ostopaikan mukaan, mutta tällä hetkellä halvin bongaamani hinta Suomessa löytyy sivustolta: lastenturva.fi, 649 euroa. Normaali hinta lienee 800 - 1200 euron välissä. Hyvä muistaa, että hintaan vaikuttaa myös väri ja lisävarustelu.  

Plussaa:

• Ajattomat
• Huolella tehty
• Kauniit - katseenvangitsijat!
• Ei tule vastaan ihan joka kadunkulmassa
• Vaunujen Rolls Royce

Miinusta:

• Kallis, verrattuna markkinoiden muihin vaunuihin
• Iso malli, joten ei välttämättä aina mahdu kaikkialle ja voi hankaloittaa liikkumista
• Ei tarkoitettu urheiluun - pitää ostaa joggingvaunu erikseen

Itse aion ostaa juuri tällaiset joko vaaleansiniset tai vaaleanpunaiset. Rakastuin malliin Tukholmassa 1999 nähtyäni nämä vaunut elämäni ensimmäistä kertaa. Päätin jo silloin, ettei todellakaan löydy mitään muuta mallia jonka haluan. Tämä on todellinen MUST HAVE!